Voiko ihminen rakastua urheilulajiin? Minulla rakkaus golfia kohtaan on kestänyt kohta 30 vuotta eli 3/4 osaa elämästäni. Alkuun kentällä nähtiin enemmän kärrynpyöriä ja vain muutama lyönti, nykyään toisin päin. En ole koskaan kokenut harjoitelleeni, olen vain nauttinut vihreän luonnon voimasta, pelannut ja kilpaillut rennolla asenteella.
Laji ja kanssapelaajat ovat olleet elämäni tärkeimmät opettajat. Ikimuistoisimmat kierrokset syntyvät, kun uskaltautuu vieraaseen ryhmään pelaamaan. Nimet voivat unohtua, mutta muistot hauskoista kierroksesta sekä uudet oivallukset itsestä, kaverista, elämästä ja golfista säilyvät.
Harvassa lajissa voi sujuvasti pelata eri ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa. Vuosien varrella pelikaverini ovat vaihdelleet 7-vuotiaasta 96-vuotiaaseen vanhukseen. Väitän, että siihen joukkoon mahtuu aika monenlaista Pirkkoa ja Jarkkoa, duunaria ja johtajaa eri puolelta Suomea ja maailmaa. Tämän valossa olen golfin myötä saanut opettajikseni mahtavan kirjon ihmisiä.
Yhteen golfkierrokseen mahtuu kaikki ne tunneskaalat, mitä yhden elämän aikana ehtii kokea. Oleellista ei ole kuinka peli kulkee, vaan se, kuinka omiin onnistumisiin ja epäonnistumisiin suhtautuu ja kuinka huomio pelikaverit. Golf on toiminut minulle aina terapiana, kun elämässä jokin on potkinut päähän. Kentällä ajatukset tuulettuvat ja murheet kutistuvat hallittavan kokoisiksi.
Golfin ideahan on hyvin simppeli: laittaa pallo reikään. Silti viimeiset 30 vuotta olen sujuvasti putannut ohi. Kuinka paljon mukavampaa peli voisi olla, jos puttaisinkin seuraavat 30 vuotta hyvin? Tiedän tarkkaan mitä se vaatisi: treeniä, tavoitteiden asettamista, suunnitelmallisuutta ja uudenlaista ajattelua.
Coachina autan sujuvasti muita kirjaamaan tavoitteensa ja miettimään pieniä askelia niiden saavuttamiseksi. Silti itseni kohdalla jahkailen ja pelkään. Tulisiko golfistani suorittamista ja vakavaa? Häviäisikö peli-ilo ja rakkaus lajia kohtaan? En haluaisi tuoda peliini vaatimuksia, suorittamista tai riittämättömyyden tunnetta. Golfkenttä on minulle rauhoitettu alue, jossa pomo, asiakas, lapsi, mies tai kukaan muukaan ei ole vaatimassa minulta mitään.
Vai olenko vain laiska ja piiloudun tämän keksimäni teorian taakse, jotta ei tarvitsisi vieläkään treenata? Testaan nyt coachausoppeja itseeni ja lupaan harjoitella lähipeliä kesän 2015 ja silti pelata rennosti pelistä nauttien. Tavoitteeni on tulla paremmaksi lähipelaajaksi ja saada hcp viimeinkin singeliksi. Haastan samalla itseni tekemään kolmesta putista 10 punnerrusta ja yhdestä putista kärrynpyörän. Toivottavasti kärrynpyöriä nähdään pian yhtä paljon kuin lajia aloitellessani. Ja jos kesän mittaan tulee punnerrettua paljon, niin olenpahan loppukaudesta kovassa kunnossa. Kerron syksyllä, kasvoiko vain hauis vai tapahtuiko kehitystä hcp:ssäkin.
Kaipaatko sinä apua, tukea, motivaatiota muutokseen tai uusien tavoitteiden saavuttamiseksi? Mikä on sinun intohimosi tai addiktiosi? Hallitsetko himosi vai himo sinua? Ota yhteyttä ja katsotaan yhdessä sinulle sopivimmat konstit tavoitteittesi saavuttamiseksi.